Blogi on muuttanut: http://sannisunny.blogspot.fi.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Viimeinen VLCD punnitus & hemmottelua Me Naiset Sport lehden muodossa

On pitänyt keksiä itselle eri tapoja miten voi palkita tai hemmotella itseään, tänään se oli omaa aikaa. Suhteellisen tiukka puristus on takana, kun on päivää vaille kolme viikkoa pysytellyt vain pirtelöissä, keitoissa ja kasviksissa, tänään sain sitten ihan omaa aikaa palkinnoksi.

Fit-lehti unohtui taka-alalle kun torstaina postilaatikkoon kolahti Me Naiset Sport. Monta iltaa lehti tuossa yöpöydällä oli ja nyt vasta lakanoita vaihtaessa uppouduin lehteen viltin mutkassa. Kieltämättä ihan kannen takia valitsin Me Naiset, koska se oli hempeämpi. Olin itselle ennakoivasti armahtavampi ja luen fit-lehteä vaikka huomenna kun ”uusi elämä” jälleen alkaa. On nimittäin vieläkin sen verran flunssasta meidän kodissa ettei salille ole päässyt kuin kerran tällä viikolla.



Armollisesti lehti alkoikin, kun ensimmäisenä oli toimituksen ajatuksia. Kolmeen pystyin heti samaistumaan tuottaja oli mielissään pukenut heti alle nolla asteella toppahousut jalkaan ja aiheuttanut hilpeyttä pukeutumisellaan. Näkisin itseni ihan samanlaisessa tilanteessa, tuli kyllä hymy huulille. Seuraavana luin toimituspäällikön ajatuksia siitä miten talvi on mahdollisuus: ”Voi juoda punaviiniä villasukissa, ostaa kilon juustoa…”, siis en oikein tykkää villasukista enkä punaviinistä, mutta jostain syystä tämä luettuna vaikutti erittäin rentouttavalta yhtälöltä ja sellaiselta minkä voisin joskus vielä ihan mielenkiinnosta toteuttaa, villasukatkin löytyy kaapista. Tämän leidin ajatuksista tuli lämmin ja iloinen olo, vaikuttaa realistisen pirteältä ihmiseltä.
 

Sitten oli graafisen suunnittelijan ajatuksia mitkä jäi eniten pyörimään päähän. Perjantaisin hän pelaa pipolätkää oman porukan kanssa, ei ammattitaidolla vaan asenteella. Aloinkin miettimään miksi en itse ystävieni kanssa tee mitään samantyyppistä kokoontumista vaikka sunnuntaisin, kun on mahdollisuus saada ihan omaa aikaa. Ihan hyvin voisi ehdottaa tekstiviestillä vaikka kymmenelle ystävälle, että lähdetään sunnuntaina kävelylle. Tulisi ketkä tulisi ja jos ei ketään tule, niin sitten kävelisi yksin. Ihannetilanne olisi kuitenkin se, että kaikki tulisi ja siellä sitten Klaara Kotkoina käveltäisiin ja poristaisiin maailman menemisistä. Voisikin olla uuden vuoden lupaus, että näen ystäviäni enemmän. Nyt kun on tuo lupauspaikka tyhjänä, ei enää tarvitse luvata laihduttavansa.

Pääsin kuitenkin miettimisestä takaisin lehden pariin ja oli taas hymy huulilla, kun luin Monta syytä hymyyn –juttua. Olemme nimittäin mieheni kanssa keskustelleet siitä onko pessimistillä helpompi elämä. Leikkaan tämän jutun hänen toimistonsa seinälle. Samalla aukeamalla löytyi hyvä kirjavinkki: Kunnon mies. Näyttää miesmäiseltä mennä ihan nollasta sataseen kuntoilun suhteen. Mielenkiintoista lukea toimiiko sellainen ajatustapa vai ei. Kirjoittaa siis nainen joka on juuri lopettamassa kolmen viikon pirtelö & keitto dieettiä. Köh, köh.

Taas yksi hymyn aihe löytyi kun opastettiin taksijonojumppaan talvipakkasella. Jos tässä olisi itsellä lähtö pikkujouluihin lähiaikoina, niin nuo liikkeet löytyisivät jonosta aivan varmasti. Muutamat mulkoiluthan siinä luultavasti tulisi, mutta olisi tuo sen arvoista. Sieltä jonostahan voisi löytyä muutamia muitakin mimmejä jumppaamaan. Tuossa jutussa oli samaa pilkettä kuin aikoinaan Me Naiset lehden alkupätkässä, joille nauroin sinkkukämpässäni vuosia sitten joka perjantai kun olin päässyt töissä ja palkitsin itseni rankan viikon jälkeen lehdellä. Näköjään tämä tapa nostaa jälleen päätään. Yötreenaamisestakin oli juttua, tätä olisin voinut silloin sinkkuaikana tehdä ja haaveilen vielä joskus tekeväni. Yössä on jotakin taikaa ja joskus olen öisin käynyt kävelyllä, mutta kyllä se yksin on vähän pelottavaa.

Lehdessä oli myös hyvä juttu siitä miten ihmiset kommentoivat toisten ruokamieltymyksiä, joskus ärsytykseen asti. Muistan miten eräs ystäväni sanoi minulle muutama vuosi sitten, että minun pitäisi rajoittaa kokiksen juomista. Ihmettelin, mistä moinen johtui kun en ollut useaan kuukauteen juonut kokista. Sitten muistin, että viimeksi kun olimme nähneet, niin meillä oli leffailta johon kuului myös herkut, silloin join kokista ja hänen mielestään join siis sitä liikaa vielä kuukausia sen jälkeenkin. Jutussa oli myös tapaus missä toisen ruokavaliota moitittiin sillä hetkellä, kun toinen söi. Sitä en oikein hyväksy, koska ihminenhän on jo valinnut mitä aikoo syödä kun ruoka on nenän edessä lautasella. Jälkikäteen voi asiasta keskustella, jos kokee olevansa siihen oikeutettu, mutta ei toisen ruokahetkeä saa pilata omilla mielipiteillään. Tämäkin on käynyt allekirjoitetulle.
Sitten oli juuri tähän vuoden aikaan oikea vertailu: tekniset aluspaidat. Itse ostan yleensä pelkästään merkin tai hinnan perusteella. Nyt voi tuon vertailun pohjalta perustaa sitten kaupassa vähän laajemmat mielipiteet. Tuollainen paita on nimittäin ostoslistalla, sitä hölkkäämistä edelleen olen harrastamassa. Matka on jo kasvanut monella pylväänvälillä, saa siis jo alkaa panostamaan vaatteisiinkin.
Tässä vaiheessa olin jo ajatellut mielessäni pari ystävää joille tämä lehti olisi hyvä joululahja. Parin sivun päästä löytyi joululahjatarjous useasta lehdestä mitä voisi tuttaville tilata ja itse saisi vielä tilaajalahjan. Kyllä minua suuresti ihmetytti, kun valinnoissa ei ollut Sport lehteä. Jäi minun osalta sitten tilaukset tekemättä.
Lukeminen jatkui reseptiosiolle, missä oli aika kutsuvan kuuloinen broileri avocadociabatta. Tämä resepti pääsee ruokalistalle, kunhan olen päättänyt miten jatkan tätä minun ruokavaliotani, ciabatta ei tällä hetkellä kuulu kauppalistalle. Glögiä löytyy muuten sokeroimattomanakin. Tämä olisi ollut hyvä tietää jo viikko sitten kun piti ostaa oikein hyvissä ajoin glögiä kaappiin. Olisi edes yksi purkki voinut tuollaista olla, kun sitä sokeriahan voi ihan itsekin lisätä jos tuo kamalalta maistuu ilman sokeria.

Aaarght… Pitsavertailu… Oikein hyvänä lisänä jutussa on kaloritiedotkin.

Suunnittelin jo eilen, että tekisin tulevana viikkona pitsaa pakkaseen. Pohjana olisi karppipohja ja täytteeksi jotain suhteellisen vähäkalorista. Katsotaan nyt teenkö pitsan vai hurahdanko tuon testin voittajapitsaan kaupassa. Pakkasesta, helppoa, nopeaa, maukasta, miinuksena: einestä.

Heli Kajon jutusta tuli mieleen, että iholla sarja alkaa taas tammikuussa. Viime kausi oli kyllä sellainen päivänpäätös, että uskoisin katsovani toistakin kautta. Riippuu tietenkin ihan siitä onko mukana kiinnostavia ihmisiä. Olikohan tämä kymmeneltä illalla, kun yleensä menin makkariin juuri sopivasti kun sarja alkoi. Mukana oli aina jotain suklaata tai pikkuleipiä aurajuustolla tai jotakin muuta ihan turhaa syötävää kellonaikaan nähden. Eliköhän sitä niin mukana niiden naisten elämää, että oli muka aina ansainnut jotakin herkkua, kun oli niin rankkaa? Toisella kaudella saa hemmotteluna luvan olla pedikyyri tai joku muu kauneusjuttu mikä ei lihota.

”Jos haluaisin olla raikkaamman näköinen minun pitäisi vähentää viinin juontia” –Heli Kajo. Tai sitten vetää kolmen viikon VLCD kuuri. Huomasin eilen yövoidetta levittäessä, että kasvojeni iho on tullut todella sileäksi. Piti aamulla oikein katsoa vielä suurentavalla peilillä ja totta se oli, että ihohuokoset ovat supistuneet ja iho on vain mennyt parempaan suuntaan. Iso rooli varmasti myös sillä miten paljon vettä juon nykyään päivittäin.
Kajon ruokapäiväkirja näyttää iltapainotteiselta ja juuri kun itse on alkanut tottua siihen, että viisi kertaa päivässä pitää syödä, niin näyttää ihan uskomattomalta miten joku voi syödä vain kaksi kertaa päivässä. Hän on varmasti todella kiireinen ihminen. Asiantuntijan arviossakin on mainintaa tuosta päivärytmistä. Pitää varmaan itse teipata kelloon jotkin tarrat, että tajuaa syödä jotain noin kolmen tunnin välein. Helposti nimittäin meinaa nytkin unohtua syödä, vaikka on kyse vain näistä nopeista ruoista. Pitää ennakoida ja tehdä ainakin välipalat valmiiksi kaappiin.
Tulevalla viikolla taitaa tulla Helin paistetut vihannekset ohje ruokalistalle, sen verran hyvältä näyttää, halloumista en kyllä ole ihan vakuuttunut, mutta jotakin juustoa on kyllä pakko saada, sitä on nimittäin tehnyt niin mieli! Pitää googletella juustovertailuja jos jotakin vähän kevyempiä, mutta hyviä vaihtoehtoja löytyisi.
Way to go Marja! Hintikan Marjasta on lehdessä juttu ja on ihana nähdä haastattelu raskaana olevasta jumpparista. Itse aiheutin kummastelua kun kävin jumpassa niinkin pitkälle raskautta ja aktiivisesti koko raskauden ajan, mutta eihän kukaan sano ettei niin saisi tehdä jos vointi on hyvä. Raskauden aikana kannattaa liikkua - Terve.fi
Joululahjavinkeistä odotin paljon, että voin jättää vinkin miehelleni, mutta vain Bergans of Norwayn villasekoite takki oli sellainen minkä haluaisin ja sen hinta oli 250€, taitaa siis jäädä väliin. Harkitsin juoksupukua ”mikä huomataan”, ostinhan ihan vasta värikkäät housut ja itse asiassa joulupukin kirjeessä lukee ”jumppavaatteita (housut voi olla värikkäitä jos on sporttikangasta ja paita mielellään musta ja ei ihonmyötäinen vatsan kohdalta)”, en kuitenkaan juoksijana ole vielä niin varma, että haluaisin itseeni kohdistettavan huomiota hölkätessä.
Kerran kävin jumpassa tavalliset siniset leggarit jalassa. Ensimmäinen jumppa meni mahtavasti, niin kävin kysymässä oliko toiseen vielä tilaa. Olihan siihen ja onneksi päätin käydä pukuhuoneesta lähettämässä tekstiviestin miehelleni, että jään vielä toiseen jumppaan ja sen jälkeen kävin onneksi vessassa. Nooh, ne housut oli niin hiestä märät, että näytti siltä niin kuin olisin laskenut alleni….. En mennyt toiseen jumppaan vaan äkkiä kotia ja siellä sitten ihmeteltiin miksi tulin niin aikaisin kotiin. Pyllistin ja miekkonen repesi nauramaan. Kuulemma hikimuoto näytti lähinnä siltä, että feeniksinlintu olisi noussut haaroistani. Niin sitä kantapään kautta piti oppia mitä ei pueta jumppaan päälle.
Kauneusjuttuja, hiusvinkkejä, hajuvesiä, Jooga-asentoja, eroon treenielektroniikasta, Zumba, bodypump, Method Putkisto, 27 syytä matkustaa Helsinkiin ja vaikka mitä muita juttuja jäi tässä vielä selittämättä. Yllätyin lehdestä erittäin positiivisesti, tällaisen sunnuntain levähdyshetken voisi ottaa useamminkin.
Seuraavassa numerossa näyttäisi olevan mielenkiintoisia juttuja.
Onkohan nutraus dieeteissä mukana?
 
Nyt vihdoin siitä painosta: Huomenna on tosiaan viimeinen VLCD päivä. 26 päivää nutrausta takana, jostan 6 All in One paketeilla ja loput 20 VLCD:tä.
Vaaka näytti 80.8kg
 
Pudotusta 1.6kg, mihin olen todella tyytyväinen
 
 
Kävin puntarilla sinä aamuna kun aloitin Nutrilett tuotteiden käyttämisen ja nyt 26 päivää myöhemmin paino tippunut 8,2 kg. On kyllä tosi hyvä fiilis tästä dieetistä ja aika haikeakin olo, kun nyt pitäisi linnunpoikasen räpiköidä omilla siivillä kohti sellaista ruokavaliota, että paino edelleen tippuu. Tammikuulle on suunnitelmissa seuraava VLCD, mutta nyt pitäisi sillä välin korvata pari ateriaa päivässä eri Nutrilett tuotteilla ja syödä viisaasti. Matkaa on vielä monta kiloa normaalipainoisen painoindeksiin, mutta sitä kohti tuo punainen viiva on menossa.
Tervetuloa numerolla seitsemän alkava paino!

Lumoavaa joulukuuta kaikille <3
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti