Matka - Helsinki City Maraton 2014

Toivottavasti tähän nyt jonkintasoista tekstiä saa, kun on ajatukset aivan sekaisin. 

Paikkailen tekstiä ajan kanssa...

 

Hengitys.

Omat kuvat lauantailta on paikassa X.
Lisään ne tänne myöhemmin, jos vain saan ne koneelle

Olin perjantaina vielä sitä mieltä, että meen bussilla keskustaan, enkä matkanvarrelle halua mitään. Viimeiset ohjeistukset tuli ystävältä aamulla ja se riitti. Sen jälkeen rupesi tulemaan omatila päälle ja keskittyminen alkoi olemaan kisassa tai paremminkin siinä pohdiskelussa onko kaikki mukana.

Huomasin kuitenkin, että tsemppaus on muille tärkeä ja tytöillekin kokemuksena kiva käydä paikalla.
Päätin ettei siitä haittaakaan voi olla.

Kuljetus paikan päälle ja numeroa paitaan

Lähtöpaikalla oli sen verran tunnelmannostatusta, että tukijoukon visiitti oli pikainen. Muutenkin halusin ajoissa olla lähtöpaikalla.

Aamulla vielä mietin, että 5:30 on tavoiteaika, niin pitäisikö mun lähtä 5:00 jäniksen perään...
Jos uskon pääseväni lähemmäs 5:00, niin pitäiskö sitten mennä 4:30 jäniksen perään. 

Ensimmäisellä puolimaratonilla nimittäin menin viimeiseen porukkaan, etten vain olisi muiden tiellä.
Siitä johtuen jouduin sitten kuluttamaan radalla aikaa siihen, että jouduin ohittelemaan muita.

Kello 14:45. Lähtöpaikalla olen ja fiilistä nostetaan. Päätin sitten mennä 5:00 jänön luo. 

9 minuuttia vaille päätän laittaa Spotifyn päälle ja taddaa, puhelin on ruutu piemänä.

Pienitasoinen paniikki, kelaus siitä minkälaista on juosta ilman biisejä. Siinä starttailin luuira ja kuulin kyllä miten kehotettiin taputtamaan vierustoveria olkapäälle tsempiksi, vaan mun oli PAKKO saada musiikkia. 

Klo 14:46. Enemmän jännitystä. 4 minuuttia lähtöön ja luuri pimeänä. Kuulin, kun nyt taputettiin heille jotka lähtivät ensimmäisenä juoksemaan. Äh, pakko heille on taputtaa. *Tap tap* uuri kädessä ja respectiä niin kovatasoisille juoksijoille.

Ja mitä! Ruudulla näkyy teksti. "Slide down to power off" EI!

Nyt äkkiä Spotify päälle.

Reitti - Tarkempi kartta HCM sivuilla

Taisi olla minuutti lähtöön, kun oli kaikki valmista.
Tuli sellainen fiilis, että pitää muistaa muitakin tsempata, niin homma sujuu (joo, uskon karmaan).

Lähtö tuli ja sitten himmailtiin, että ensimmäiset porukat pääsee vauhtiin. Helsinki City Runilla menin aika alkupäähän omaa ryhmää, kun en tiennyt mistä aika otetaan.

Chippi kengässä, niin bruttoaika lähtee siitä, kun tulee startti. Nettoaika lähtee juoksemaan siitä, kun ylität starttiviivan kohdalla olevan mittauspisteen.

Olin 5:00 pupusen vierellä, vaan se jäikin sitten ensimmäisen kilometrin aikana taakse. Mietin, että lähdinkö nyt liian nopeaa juoksemaan ja pitäiskö himmailla. Päätin kuunnella kroppaa ja antaa mennä sellaisella vauhdilla mikä on ok.

Ensimmäinen juomapiste tuli tosi nopeaa. Ajattelin sen kuitenkin olevan hyvällä paikalla, jos porukka ottaa geeliä alkuvaiheessa.

Sen mitä opin 2015 vuotta varten oli se ettei jokaiselta huoltopisteeltä tarvitse jotain ottaa. Oli nimittäin niin nestemäinen olotila tuossa 10-20km välillä, että hyvin olisi pari pistettä voinut juosta vain ohi. Tuo tietysti on sitten säästä kiinni. Meille sattui hyvä ilma, oli satanut aiemmin, eikä aurinko paistanut koko aikaa.

Kikati, kikati

Yhdellä miehellä oli sateenvarjo mukana ja yleisöstä hänelle joku huikkas, että ei enää sada.
Tämä vanhempi mies totesi takaisin: "ei niin, mutta kohta paistaa".

Se oli siis AURINKOvarjo, ei sadevarjo! :)

Feikki-hymyä kehiin. Tämä tais olla sitä 10-20km pätkää.

13km kohta - kuva otettu maanantaina

Vähän tuon jälkeen tukijoukot antoivat vesipullon ja geelijuoman. Yyh...
Ei enempää vettä ja geelijuomiakin oli vielä. Pullo jäi roskikseen.

 

Lauttasaaren kohdalla kuului hälytysajoneuvon ääniä ja mieleen ehti tulla vaikka mitä kauhukuvia. Toivoin, että kaikki olisi kuitenkin hyvin kilpailijoiden osalta.... Oli tosiaan kaikki hyvin, kun kärki juoksi jo vastaan! :D Nämä supersankarit olivat maalissa 2:20 paikkeilla. Itse olin tuossa vaiheessa vähän yli puolenvälin. Uskomattomia koneita.

Pari kertaa keskustan pätkällä oli eräs miekkonen samassa tahdissa. Hänelle oli yhdeksäs maratoni ja tähtäimessä maaliinpääsy. Minulle tuli yhtäkkiä halu juosta ja kehotin häntä sitten ottamaan minut taas kiinni, kun hyydyn. En hyytynyt.

Espalla yksi mies kaatui minun edessä ja olin valmis auttamaan häntä ylös, mutta hän olikin kuin mikäkin ninja ja pyörähti suoraan pystyyn! :) Tuosta kaatumisesta mulla oli paljon enneunia. Joko se olin minä joka kaatui tai joku muu. Eniten jänniti maalisuoran loppukirissä kaatuminen.

Lähdin keskustasta jo takaisinpäin, kun sataman paikkeilla tuli 5:00 jänis porukkansa kanssa vastaan. Juteltiin erään miekkosen kanssa asiasta ja hän veikkasi loppuajaksi 4:17. Aika hurja tulos olisi kyllä tullut :)

Paluumatkalla Lauttasaaressa Länsiväylää ylittäessä juoksi vierellä eräs Esa. Naureskelin, että onneksi ylämäet tulee olemaan nyt alamäkiä. Hän kommentoi, että onneksi on niin paljon ylämäkiä, niin voi hyvillä mielin kävellä ne. Esalla oli muuten maratoneja takana 461 kappaletta. 19. Helsinki City Maraton...

Tosiaan... Turhaa sitä hitaampaa vauhtia yritti juosta, kun pystyi kävellen paremmin harppomaan mäkiä ylös.

Sain vähän tuon jälkeen tukijoukoilta pepe-lakun ja vesipullon.

Yäk makeaa, yäk vettä :D Jäi Pepe ja pullo pian matkasta pois.

34km kohdalla oli taas virnettä pelissä

Maxim! :D

 Tuon geelin jälkeen tapahtui sitten jotakin. 

Oli niin kevyt mieli siitä, että aika tosiaan menee paljon alle tavoiteajan, että ei enää paljon hetkauttanut koko matka.

Seuravalla huoltopisteellä kannustettiin mun vierellä juoksevaa naista sanomalla, ettei ole enää kuin 6 kilometriä matkaa.

Siis täh? 6 kilometria... En edes juokse niin lyhyitä lenkkejä! Mietin, että se on lyhyemmin kuin kotoa Viherlaaksoon ja takaisin...Sitten rupesi jalat lentämään.

Mannerheimin tiellä oli paljon porukkaa kannustamassa ja siinä lauleskelin Petri Nygårdin Selvä Päivä biisiä yhden patioporukan kanssa :D

 Kävelynä oli pätkä sillalle nousua stadionin lähellä.
Siinä piti vitsailla järkkäreille, että käännyn takaisin.

Stadionia lähestyttäessä oli aivan ihanan näköistä yleisöä. Monien silmistä välittyi sellainen vilpitön onnellisuus kilpailijoiden puolesta.

Reitinvarrella huomasin aikaisemminkin yhden ambulanssimiekkosen. Stadionia lähestyessä, hän sanoi jotakin rentoudesta. Nakkasin takaisin, että ajattelin lähteä toiselle rundille. Tuli kehotus kuitenkin käydä maaliviiva ylittämässä, niin saan ajan.

Koska ihan oikeasti minulla kävi mielessä jatkaa vielä. Mietin onkohan reitti vielä merkattu...Laskin geelien määrää ja sitä miten pärjäisi sitten ilman vettä. Miten stadionilta pääsisi kätevästi jatkamaan juoksua..Sitten muistin, että minullahan on Hane hakemassa ja saattaa olla lapsetkin jossain.

Otetaan sitten parempi aika tästä! Ihan tosissaanki olin :D

Hane otti tärinöissään katsomosta kuvan <3

Lähdin kaaresta loppukiriin ja parin viimeisen metrin aikana meinasi vauhti loppua. 

Ärähdin ja onnistuin säikäyttämään mun kanssa maaliviivalla olleen jätkän. Pahoittelen.

 Tollerona

 Miten sitä maaliinpääsyä sitten kuvailisikaan...
Onnellinen olo oli kai, mutta lähinnä tyhjä. Vielä jäi sellainen fiilis, että olisi halunnut juosta. Kauheasti maratonin rankkuudesta on peloteltu ja jotenkin itse on käsittänyt sen olevan aivan älytön matka. Nyt sitten tuli vain se "tässäkö tämä nyt oli". Silti hymyilin taukoamatta ja aion palata juoksemaan 2015.

Sunnuntaina tulee juttua mitä tapahtui maaliviivan jälkeen :)

Hyvää Cheekendiä lukijat! <3